Luomuruoka

Luomuruoka

Mitä on luomutuotanto? Mitä etua sen suosimisesta on?

Luonnonmukaisen tuotannon periaatteena on maataloustuotteiden tuottaminen sellaisten menetelmien avulla, jotka eivät ole haitallisia ihmisten, eläinten, kasvien tai ympäristön hyvinvoinnille sekä terveydelle. Lisäksi tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä luonnon ja sen varojen suojelua.

Luomuviljelyssä kasvinsuojelu ja pellon ravinnetaso turvataan käyttämällä eloperäisiä lannoitteita sekä viljelykiertoa. Nämä toimenpiteet minimoivat keinotekoisten lannoitteiden käyttöä ja säästävät siten luontoa.

Kotieläintuotannossa on tavoitteena ottaa huomioon eläinten hyvinvointi ja taata eläimille mahdollisuus lajikohtaiseen käyttäytymiseen. Luonnonmukaisella tilalla kotieläimet syövät myös luonnonmukaisesti tuotettua rehua.

Luomutuotanto on tiiviisti valvottua, ja sen on täytettävä tiukat kriteerit. Luomutuotannon vaatimukset määrittelee EU:n luomulainsäädäntö, ja Suomessa luomutuotannon toimijoita ja tuottajia valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Luonnonmukainen kasvinviljely

Luonnonmukaisessa kasvinviljelyssä pyritään minimoimaan kemiallisten ravinteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Niiden sijasta hyödynnetään vuoroviljelyä sekä eläinperäisiä lannoitteita. Pääsääntöisesti viljelyssä olisi käytettävä luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä, mutta poikkeustapauksissa ja luvanvaraisesti voidaan käyttää tavanomaisia siemeniä.

Viljelykierron idea on, että eri vuosien aikana samalla pellolla viljellään eri kasvilajeja vuorotellen. Viljelykierron avulla maan rakenne ja viljavuus paranevat ja maan humuspitoisuus nousee. Lisäksi vuoroviljely ehkäisee kasvitauteja ja rikkakasveja sekä tuholaisia, joiden karkottamisessa käytetään lisäksi myös tuhoojien luonnollisia vihollisia.

Luomuviljellyt kasvit lannoitetaan karjanlannalla, kompostimullalla tai viherlannoituksen avulla. Lannoitustavan valinta perustuu ravinteiden mahdollisimman tehokkaaseen kierrättämiseen ekosysteemissä sekä maaperän ekosysteemin hyväksikäyttöön.

Viherlannoituksella tarkoitetaan palkokasvien käyttöä viljelyssä. Kun maahan kylvetään herneitä, papuja tai apilaa, vapautuu niistä typpeä seuraaville satokasveille. Kompostoinnin avulla kasvien ravinteet palaavat takaisin maahan.

Luonnonmukainen kotieläintuotanto

Luomuviljely sopii hyvin vanhanaikaisille, monipuolisille maatiloille, jotka eivät ole erikoistuneet vain yhden kasvin viljelyyn tai profiloituneet esimerkiksi pelkästään navetaksi. Viljelykierto monipuolistuu automaattisesti, kun tiloilla viljellään muiden tuotteiden lisäksi rehukasveja. Lisäksi eläinten tuottama lannoite on ilmaista ravintoa maaperälle.

Luomutiloilla kiinnitetään huomiota eläinten lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Kanat saavat nukkua orrella, siat saavat kuopsuttaa ja tonkia ja lehmät voivat levätä laumassa. Luomutiloilla eläimet voivat noudattaa luontaista päivärytmiä sekä hoitaa jälkeläisiään.

Luomukanalat ovat aina lattiakanaloita, joissa on orret. Luomusikaloissa ei saa käyttää porsitushäkkejä, jotka ovat edelleen tavallisessa eläintuotannossa laillisia. Tällaisessa häkissä emakko on suljettu liikkumisen ja jopa kääntymisen estävään metallilaitteeseen, jotta se ei talloisi tai liiskaisi jälkeläisiään vahingossa. Porsinut emakko voi joutua viettämään tuskallisessa liikkumattomuudessa pitkiäkin aikoja.

Kesäisin luomutilojen eläimet pääsevät ulkoilemaan päivittäin. Jotkut eläimet, kuten naudat, lampaat ja vuohet voivat sään salliessa ulkoilla myös talvisin. Eläinsuojat ja -rakennukset on suunniteltu siten, että eläimillä on tilaa syödä, nukkua ja tehdä tarpeensa eri paikoissa. Luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa eläimet syövät lajilleen ominaista ravintoa. Eläimestä riippuen ravintona voidaan käyttää karkearehua, luomuviljaa, kivennäisaineita, herneitä tai muita luomupalkokasveja. On tavallista, että luomutuotannon piirissä olevien eläinten ravinto tuotetaan samalla tilalla.

Onko luomu terveellisempää?

Luomutuotteiden terveysvaikutuksia on tutkittu erittäin vähän, eikä luomuvaihtoehdon terveysvaikutuksista ole tieteellisellä tasolla löydetty näyttöä. Jonkinasteista näyttöä löytyy luonnonmukaisesti tuotettujen kasvien suuremmista vitamiini- ja flavonoidipitoisuuksista – varsinkin C-vitamiinin kohdalla pitoisuuden on todettu olevan korkeammalla tasolla.

Turvallisuutta lisäävistä ominaisuuksista on parhaat todisteet pienistä nitraattipitoisuuksista ja torjunta-ainejäämistä, mikä sinänsä onkin loogista. Joihinkin ympäristömyrkkyihin, kuten dioksiineihin, furaaniin ja PCB-yhdisteisiin vaikuttaakin viljelytapaa enemmän maantieteellinen sijainti, sillä ne leviävät ilman välityksellä.

Tutkittua tietoa on sen sijaan tarjolla luomumaidosta, jonka on Helsingin yliopiston tutkimuksessa todettu sisältävän enemmän terveydelle edullisia rasvahappoja kuin tavanomaisesti tuotettu maito. Tähän on syynä runsas laitumen ja nurmipalkokasvien käyttö lehmien ruokinnassa.

Luomumaidossa monityydyttymättömien rasvahappojen, kuten alfalinoleenihapon, Omega-3 -rasvahapon sekä konjugoidun linolihapon, osuus oli suurempi kuin tavanomaisesti tuotetussa maidossa.

Maidon lisäksi myös luomukanamunien koostumus on ei-luomua terveellisempi. Luomumunat sisältävät enemmän omega-3-rasvahappoja, vitamiineja sekä hivenaineita. Lisäksi luomumunista ei ole löydetty antibiooteille resistenttejä bakteereja, mitä taas tavanomaisella menetelmillä kasvatetuista munista usein löydetään.