Lähiruoka

Lähiruoka

 

Mitä tarkoittaa lähiruoka? Mitä etua sen suosimisesta on?

Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon lähiruuasta. Terminä lähiruoka tarkoittaa ruuantuotantoa, jossa on käytetty lähellä tuotettuja raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruokana voidaan tuottaa maitotuotteita, lihaa, viljatuotteita, kasviksia, vihanneksia, marjoja, hunajaa ja niin edelleen.

Lähiruuan perusperiaate on siis helppo ymmärtää, mutta tiukkoja kriteerejä käsitteelle ei ole määritelty. Ei ole täysin varmaa, kuinka kauaksi lähiruoka maantieteellisesti ulottuu – onko kyseessä maakunta, kilometrimäärä, kotimaisuus tai vaikkapa EU?

Tärkeimpiä ominaisuuksia lähiruuassa on sen tuoreus ja tarkat tiedot tuotteiden alkuperästä. Toisia lähiruokaan liitettyjä ominaisuuksia ovat muun muassa puhtaus, pieni ekologinen jalanjälki sekä pakkausjätteiden vähäinen määrä. Lisäksi lähiruokaan liitetään tehokas kierrätys sekä kuljetuksen minimalisointi.

Lähiruuan hyötyjä

Suomen kuluttajaviraston mukaan lähiruualla on useita vahvuuksia – niin sosiaalisia, ekologisia, taloudellisia kuin kulttuuriseen kestävyyteen liittyviä.

Lähiruuan ekologinen kestävyys perustuu esimerkiksi lyhyisiin kuljetusmatkoihin sekä vähempään pakkausmateriaalin tarpeeseen. Nämä molemmat asiat vähentävät fossiilisten polttoaineiden tarvetta ja käyttöä. Lisäksi tuotannon pienimuotoisuuden vuoksi on helpompi käyttää hyväksi paikallisia, uusiutuvia energianlähteitä.

Positiivista on myös se, että tuotannon ja kuljetuksen jätteet voidaan kierrättää paikallisesti, ja lyhyiden kuljetus- ja säilytysaikojen takia tuotteissa ei tarvitse käyttää niin paljon säilöntä- ja lisäaineita. Tämän vuoksi ruoka on tuoreempaa ja sen laatu on hyvää.

Yksi varteenotettava näkökulma lähituotannossa on myös omavaraisuuden ja kotimaisen tuotannon ylläpito. Tämä näkökulma voi osoittautua arvokkaaksi esimerkiksi kriisitilanteen yllättäessä.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on esittänyt arvion, jonka mukaan maailmanmarkkinavehnän tuotanto- ja jakelukuluissa kuluu energiaa 23 kertaa enemmän kuin paikallisen luomuvehnän. MTK:n mukaan lähellä tuotettujen, seudulle ominaisten elintarkkeiden käyttämisellä voidaan vähentää haitallisia päästöjä ilmakehään jopa 80 %.

Lähiruuan tuotannolla on myös sosiaalisen kestävyyden ominaisuuksia. Tämä vaikutus tulee maaseudun elinvoimaisuuden sekä kaupungin vuorovaikutuksen vahvistumisesta. Paikalliset elinkeinot saavat lähituotannosta lisää elinvoimaa, ja työpaikkoja syntyy myös kaupunkien ulkopuolille.

Lähiruokakritiikkiä

Lähiruuan hyötyjä halutaan myös kritisoida, ja tuomme tässä esiin myös yleisimmin esitettyjä argumentteja globaalin maatalouden puolestapuhujilta. Ruoka on perinteisesti politiikan väline, ja siihen liittyy myös vahvoja tunteita. Lähellä ja kaukana tuotetuilla elintarvikkeilla on molemmilla omat eturyhmänsä, ja molemmilla ryhmillä on asiassa omia taloudellisia intressejä. Siksi on luonnollista, että asiasta ollaan useaa eri mieltä.

Lähiruuan etuihin luetaan usein tuotteiden kuljetuksen helppous. Lähellä tuotettua ruokaa ei tarvitse kuljetella pitkiä matkoja rekka-auton, junan tai vaikkapa lentokoneen kyydissä, joten luonnollisesti lähiruoka on silloin kaukana tuotettua ruokaa ekologisempaa.

Tutkimusten mukaan tämä vaikutus ei ole kuitenkaan niin vahva kuin olettaa voisi. Esimerkiksi Espanjassa auringon alla kasvaneet ja Britanniaan kuljetetut tomaatit ovat ympäristöystävällisempiä kuin Britanniassa kasvihuoneessa kasvaneet tomaatit, sillä kasvihuonetomaatit vaativat sähköä ja lämpöä.

Samassa tutkimuksessa todettiin, että Uudesta-Seelannista Britanniaan tuodut lammas ja omena osoittautuivat ympäristöystävällisemmiksi kuin Britanniassa tuotetut, sillä tuotantoon tarvitaan Uudessa-Seelannissa vähemmän lannoitteita ja eläimet voivat laiduntaa ulkona ympäri vuoden sisäruokinnan sijasta.

Usein ympäristöystävällisyydestä puhuessa tuodaan esiin vähemmät resurssitarpeet. Lopputulosta laskiessa on toki osattava ottaa huomioon kaikki ruuantuotantoon ja kuljetukseen liittyvät näkökulmat, ja nämä osat saattavat poiketa jopa yksittäisten tuottajien välillä. Esimerkkinä voidaan käyttää resurssintarpeita: Afrikassa kasvatettu hedelmä ei tarvitse kasvihuoneita, ja joissain tapauksissa ei myöskään keinokastelua tai kovin runsaita lannoitteita. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin hedelmän kuljetus Afrikasta Suomeen, ja sen aiheuttamat välilliset ja välittömät päästöt ja kustannukset.

Lähituotantoa syytetään usein myös protektionismista, ja vapaakaupan kannattajat haluaisivat siirtää kaiken tuotannon sinne, missä se on kilpailullisesti halvinta ja samalla luopua kaikista maataloustuista. Heidän mukaansa ruuantuotannon siirtäminen esimerkiksi Afrikkaan toimisi tehokkaana maailman köyhyyden poistajana.

Miksi suosia lähiruokaa?

Monet ihmiset haluavat suosia lähellä tuotettua ruokaa siksi, että he voivat olla varmoja ruuan alkuperästä. Esimerkiksi lähellä tuotettua lihaa tai muita eläinperäisiä tuotteita ostettaessa voi halutessaan itse käydä paikan päällä toteamassa, millaisessa ympäristössä eläimet elävät.

Lyhyiden kuljetusaikojen vuoksi ruoka on myös lähes varmasti tuoretta, mikä sekin on suuri tekijä ruuasta nauttimiselle. Usein lähellä tuotetut tuotteet pääsevät myös kypsymään loppuun asti ennen niiden poimimista – näin on esimerkiksi marjojen ja hedelmien kohdalla. Nämä tuotteet maistuvat luonnollisesti paremmalta kuin varastossa kypsyneet toverinsa.